Hyppää pääsisältöön

Äiti, miksi laitoit mut nettiin?

Äiti, miksi laitoit mut nettiin? Kuva: Stock.sxchng, Andrew C.

Sain lapseltani kirjeen, jossa luki ”äti on maaliman kamalin!” Laitoin siitä kuvan facebookiin.

Kummitäti tulee kylään ja tietää jo futispelin huippuhetket: ”Täti näki tämän jo Facebookissa!

Tyttäreni kertoi minulle innoissaan housuista, jotka vaihtoivat omistajaa ystävyyden nimissä.

Kun jotain epätavallista tai hauskaa sattuu, vanhemmat haluavat jakaa sen sosiaalisessa mediassa. Tämähän täytyy jakaa, jotta ystäväni saavat myös nauraa tuolle kommellukselle.

Edellä mainittu housu-case oli tyttärelleni liikaa. Hän suuttui minulle: ”Et kerro kenellekään! Et laita sitä veispookkiin!”

Hän ei halunnut jakaa kertomustaan tuntemattomien ihmisten kanssa vaan minun, äitinsä kanssa.

Häpesin. Olin niin oman jakamishaluni lumoissa, etten ymmärtänyt kuunnella lastani. En osannut nauraa tuossa hetkessä kahden hänen kanssaan. Aivoissani alkoi heti raksuttaa, kuinka tätä voisi käyttää hyväksi tässä jakamisen ja tykkäämisen maailmassamme. 

Tyttäreni ymmärtää enemmän elämisestä tässä hetkessä. Hän tietää minua paremmin käsin kosketeltavien, nenän edessä seisovien ihmisten tärkeyden. Hän opettaa minulle elämää, jälleen.

Peukutetaan toisiamme, niin jaksamme paremmin taipua vielä kerran pujottamaan lahkeen lenksun sinne kuraisen kumisaappaan alle.
Sosiaalinen media luo kotona lasten kanssa raataville äideille mielikuvan, ettei olekaan yksin sen kaiken päälle kaatuvan, jalkoihin sotkeutuvan arjen keskellä. Saamme sieltä vertaistukea, apua ja hymiötä. Peukutetaan toisiamme, niin jaksamme paremmin taipua vielä kerran pujottamaan lahkeen lenksun sinne kuraisen kumisaappaan alle. Jaamme äitiyden ihanuutta sosiaalisen median kautta. Tykkää minusta! Tykkää lapsistani!

Ehkä silittelemme mieliin hiipivää huonoa omaatuntoamme jakamalla yhteisiä hetkiä lastemme kanssa. Todiste hyvästä vanhemmuudesta, olkaa hyvät!

Kun lapsi ymmärtää esiintyvänsä kuvissa ja päivityksissä, vanhempi on pakotettu vastaamaan kysymyksiin: Miksi mun kuva on tuolla? Olenko tuo minä? Miksi tuolla lukee mun nimi? Miksi sä laitat mut Facebookiin?

Onko meillä vanhemmilla oikeutta levitellä lapsiemme juttuja netissä? 

Teiniajan seurustelukumppanini saivat kategorisesti nähdä kaitafilmin, jossa korjailin kikkarapäisenä kaksivuotiaana ruskeassa uimapuvussa kolmipyöräistä. Vanhempani kertovat edelleen ystävilleni, että vauvana potkuhousunlahkeeni oli useasti täynnä kakkaa. 

Tämän päivän lasten vanhemmat voivat jakaa hauskoja juttuja lapsistaan laajemmalle yleisölle ja huomattavasti helpommin.

En usko, että me aikuisetkaan tajuamme jakamiskulttuurin vaikutusta lastemme tulevaisuuteen.
Vanhemman jakamisinto voi loukata lapsen yksityisyyttä. Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median laajuutta tai sitä, kuinka moni vieras aikuinen hänen kuvansa näkee. En usko, että me aikuisetkaan tajuamme jakamiskulttuurin vaikutusta lastemme tulevaisuuteen.

Jotta kukaan ei luulisi, että olen Pekkaa parempi vanhempi, tunnustan, että oma Facebookini on täynnä lasteni kuvia ja heidän ”hauskoja” kommenttejaan. Toivon todella, että en ole aiheuttanut heille harmia tai vaikeuksia tulevaisuuteen. 

Ja jos hauska juttu vaihtuneista housuista jäi vaivaamaan, niin antakaa anteeksi: lupaus on lupaus, suu on laitettu lukkoon ja avain on heitetty aurinkoon!

Kommentit