Hyppää pääsisältöön

Kilpirauhanen voi oireilla oudosti

Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta. Kuva: Stock.xchng

- Potilas huomaa sairauden vaikutuksen usein vasta sitten, kun hoito on aloitettu ja elämänlaatu on jo parantunut, sanoo kilpirauhassairauksiin perehtynyt lääkäri, lääketieteen lisensiaatti Ulla Slama.

Kilpirauhasliiton järjestöpäällikkö Asta Tirronen puolestaan harmittelee, että terveydenhuoltohenkilökunta ei usein tunnista tautia ainakaan niin, että jokaiselta sitä tarvitsevalta otettaisiin kilpirauhaskoe. Tauti voi puhjeta myös lapsella tai nuorella/nuorella aikuisella.

Useimmiten kilpirauhasen ongelmat alkavat keski-iässä, joten terveydenhuoltohenkilökunnan kannattaisi Tirrosen mielestä ottaa kilpirauhaskoe aina kun keski-ikäinen asiakas valittelee outoja oireita.

- Pitäisi muistaa, että vaiva yleistyy nimenomaan keski-iässä ja naisilla, sanoo Tirronen.

Potilasjärjestössä tiedetään, että potilaille on kirjoitettu dementia- ja masennuslääkkeitä turhaan. Myöhemmin on sitten ymmärretty ottaa verikoe, josta vaivojen todellinen syy on selvinnyt. Eikä verikoekaan aina kerro koko totuutta.

Asta Tirronen toteaa, että hänelle tulee päivittäin puheluita, joissa henkilö valittaa, ettei lääkäri ota vakavasti, vaikka oireet ovat päällä. Kilpirauhanen voi siis oireilla oudosti, ja lääkärin pitäisi ottaa aina huomioon kilpirauhassairauden mahdollisuus. Myös raskaus voi laukaista oireet.


Ei synny elämäntavoilla

Kilpirauhasvaivoista kärsivälle on huojentavaa kuulla, että kilpirauhassairaus ei synny huonoilla elämäntavoilla. Sairauden syitä ei tosin perin juurin tiedetä. Yleensä sairauden puhkeamisen taustalla on jonkinlainen tulehdus, jolloin elimistö käynnistää vasta-ainetuotannon, ja oma keho hyökkää omia kudoksia vastaan. Sairaus kulkee kuitenkin aina osittain suvussa eli on koodattuna geeneihin.

Eräiden arvioiden mukaan jopa 400 000 - 500 000 suomalaista saattaa sairastaa kilpirauhassairauksia. Kilpirauhanen saattaa oireilla myös liikatoimintana. Kelan mukaan liikatoimintaa sairastaa Suomessa viitisen tuhatta henkilöä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on diagnosoitu noin 220 000 suomalaisella.

- 220 000 on Kelan tilaston mukainen luku henkilöistä, jotka saavat lääkitystä vajaatoimintaa, selittää Tirronen toisistaan eroavia lukuja.

Diagnosoitujen tapausten lisäksi vajaatoiminta voi olla piilevää siten että vasta-aineita on veressä, mutta laboratoriokokeissa tulos on sellainen, ettei sitä vielä oikopäätä luokitella vajaatoiminnaksi. 


Vajaatoiminnan hoito

Vajaatoiminta voidaan todeta helposti verikokeella terveyskeskuksessa. Kilpirauhaskokeista herkin on TSH-tutkimus, jonka arvo nousee vajaatoiminnassa. Useimmiten samanaikaisesti veren tyroksiini-hormonin pitoisuus lenee. Vajaatoimintaa sairastavan elämänlaatua pystytään kohentamaan lääkityksellä. Hoitotasapainon saavuttaminen on yksilöllistä ja voi kestää vuosikausia. Toiselle löytyy hyvä hoito heti.

- Hoito aloitetaan yleensä pienellä tyroksiiniannoksella. Annosta lisätään 4 - 6 viikon välein ja potilaan tilaa seurataan. Lopullinen ylläpitoannos vaihtelee yksilöstä toiseen, toteaa Ulla Slama.

Sairauteen ei voi elintavoilla tai muulla itsehoidolla vaikuttaa. Hoitona on tyroksiinihormoni, jota nautitaan tabletteina kerran päivässä. Sen avulla oireet väistyvät muutamassa viikossa.

Tietyt lääkkeet vähentävät tyroksiinin imeytymistä suolesta elimistöön. Näitä ovat mahahappoa neutraloivat närästyslääkkeet antasidit (alumiinihydroksidi) sekä sukralfaatti, rautavalmisteet, kolestyramiini, kolestipoli ja polystyreenisulfonaatti. Näitä lääkkeitä käytettäessä pitää odottaa kuusi tuntia ennen kuin ottaa tyroksiinia, jotta sen imeytyminen varmistuisi. Tyroksiini nautitaan tyhjään vatsaan, yleensä aamuisin, mutta sen voi tarvittaessa ottaa muulloinkin päivän aikana.

Tyroksiinin annos räätälöidään veren TSH-arvon perusteella, joka pyritään säätämään viitearvojen alarajoille. Kun oikea annos on löytynyt, se ei yleensä muutu vuosien mittaan. Poikkeuksena on raskaus, jolloin tyroksiinin tarve lisääntyy ja annosta suurennetaan. 


Liikatoiminnan hoito

Tavallisin kilpirauhasen liikatoiminnan syy on Basedowin tauti. Muita syitä on liikatoimiva kyhmystruuma sekä yksittäinen liikatoimiva kilpirauhaskyhmy. Kilpirauhasen liikatoimintaan ei elintavoilla tai muulla itsehoidolla pysty vaikuttamaan. Liikatoiminta todetaan yksinkertaisella verinäytteen tutkimuksella. Liikatoimintaa hillitään karbimatsoli-nimisellä lääkkeellä, jolla kilpirauhasen toiminta hiljalleen normaalisoituu muutamassa viikossa. Tämän jälkeen pyritään lopulliseen hoitoon, jossa on kolme mahdollisuutta.

Yleisin hoito on radioaktiivinen jodi, jota nautitaan suun kautta. Se kertyy kilpirauhaseen ja tuhoaa sen soluja, jolloin liikatoiminta lakkaa. Usein seurauksena on alitoiminta, joka hoidetaan tyroksiinilla. Radiojodihoidossa elimistön säderasitus on hyvin pieni, eikä sen ole todettu aiheuttavan merkittäviä haittoja.

Toinen mahdollisuus on leikkaus, jossa osa kilpirauhasta poistetaan. Leikkausta käytetään, jos kilpirauhanen on huomattavasti suurentunut.

Kolmas hoitotapa on pitkäaikainen lääkehoito, joka voidaan valita, jos kilpirauhanen ei ole paljoa suurentunut. Hoitoa jatketaan tavallisesti puolitoista vuotta, jonka jälkeen noin puolella potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa.

Hoidon valintaan vaikuttaa kilpirauhasen koko, rakenne, potilaan ikä, silmäoireet ja muut sairaudet. 


Kilpirauhasen silmäsairauden hoito


Liikatoiminnan hoito ei paranna pitkälle edenneen sairauden mukana tuomia silmäoireita. Niitä hoidetaan jaksottaisilla suurilla kortisoniannoksilla. Joskus painetta silmäkuopassa joudutaan vähentämään leikkauksella. Tupakointi lisää suuresti vaaraa sairastua liikatoimintaan liittyvään silmäsairauteen. Tupakoinnin lopettaminen parantaa silmäsairauden hoitotuloksia ja vähentää sen uusiutumisriskiä.

Liikatoimintaan sairastutaan yleisimmin 30 – 40 vuoden iässä ja sairaus on yleisempi naisilla.

Lue lisää:

 

Artikkelin lähteenä on käytetty Asta Tirrosen haastattelua YLE Radio Keski-Pohjanmaassa ja Ulla Slaman luentoa Kokkolassa 23.11.2010

 

Linkit:

Kommentit