Hyviä tv-muistoja

Ilokseni TV2 uusii taas yhden nostalgiasuosikkini, perhedraaman Kyllä isä osaa. Tässä perheessä kaikki ei aina mene niin mallilleen, mutta tunnelma on hyvä: tunteita näytetään eli yhdessä itketään, nauretaan, iloitaan ja mokaillaan.

Kuten tätä koko perheen ohjelmaa Kyllä isä osaa kyttäsin 90-luvun teininä intohimoisesti myös monia muita aikakauden tv-klassikoita: Bill Cosby showta, Pulmusia, Beverly Hillsin jenkkiteinien lukioelämää, Melrose Placea, tietenkin Dynastiaa ja Dallasia, Villiä Pohjolaa ja Twin Peaksia. Olin kyllä aikamoinen sohvaperuna: oli keskiviikkosarja, sunnuntai-iltapäivän suosikkisarja ja vaikka mitä. Pienempänä lauantain pakollinen oli Smurffit ja tv-esiintyjät olivat tärkeitä henkilöitä.

Nyt kun seuraan miten omat lapset katsovat televisiota, on siinä suuri ero. He ovat täydellistä maksutv-sukupolvea: he jaksavat vain harvoin kuunnella Pikku Kakkosen juontajia koska kärttävät jo omaa suosikkiohjelmaansa, tai he haluavat katsoa vain tiettyjä ohjelmia YLE Areenasta vanhempien läppärillä.

Enää ei ole niin väliä lähetysajoista. Ei tarvitse juosta tv:n ääreeen lauantaisaunan jälkeen smurffilimu kourassa, koska Areena ja muut palvelut ovat niin loistavia. On ihanaa, että voi katsoa juuri mitä haluaa ja milloin vain. Paitsi, että toisella nyt uusittavalla lämminhenkisellä, jenkkiläisellä perhedraamalla Gilmoren tytöt ei ole Areena-oikeuksia - on siis heittäydyttävä edes välillä television äärelle lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin!