Vanhoilla napeilla uusi takki

Talvitakin on oltava kiva, sen kuitenkin vetää niskaansa usean kuukauden ajan, joka päivä. Takin on oltava lämmin, käytännöllinen, kestävä ja silti kivan näköinen. Tämä yhdistelmä on vaikuttanut minusta mahdottomalta vaatimusten listalta, sillä vastaani on tullut vain pari kivaa, mutta sikakallista - tai toisaalta taas halpoja ja tylsiä rotseja. Puuh tätä naisen elämää.
...anteeksi videon lopun epäselvä puhe. Totean siinä, että "nyt on hetken radiohiljaisuus". Palataan siis takkiin kohta.
Kuten videossa kerroinkin, elivät isoäitini ja isoisäni hyvin säästeliäästi, mistä kertoo nykyään minun ompelulaatikostani löytyvät vanhat vetoktjut, napit, soljet, pitsit, nahkapalat jne. Olen tästä erittäin kiitollinen, sillä näille isoäidin varastoille on ollut käyttöä jo useaan otteeseen. Kuinka moni teistä leikkaa vetoketjun tai ottaa napit talteen vaatteesta, joka muuten päätyy roskiin? En tosin tee sitä itsekään, sillä huvittavaa kyllä, usein nykyvaatteiden hajoavat osat ovat juuri niitä, joita ennen vanhaan saksittiin ja irrotettiin talteen! Kehitys on todellakin mennyt ihan päälaelleen, mutta se nyt ei ole mitenkään uusi juttu. Harmillista vain. Onneksi vanhoja nappeja ja muita hyviä tuunaustarpeita löytää kirpputoreilta, eivätkä esimerkiksi napit maksa kirpparilla paljoakaan. Hus nappijahtiin siis!
Takaisin takkiin. Tällainen siitä tuli:
Videossa näkyvä upea nappi (se, jossa on vene ja kruunu) on vanha Helsingin Liikennelaitoksen logo. Isovanhempani olivat molemmat HKL:n työntekijöitä ja näitä vanhoja nappeja onkin tallessa monta. Suurin osa niistä on tosin talvitakissani käyttämääni nappia pienempiä, muutoin olisinkin ehkä laittanut takkiini vain näitä vanhoja virkapukunappeja. Löysin nappien alta muuten vielä jotain muutakin:
En tiedä väkerränkö ankkuria kiinni takkiin, mutta johonkin muualle se on kyllä pakko aplikoida. Ehkä...
kommentit
Ihana takki tuli! Aivan mielettömän hienoja nappeja.
Meillä mummin nappilaatikko meni hukkaan, sen sisältöä on kyllä ikävä.
Meillä äidin ISO nappirasia katosi jonkin muuton yhteydessä ja tämäkös on harmittanut niin minua kuin äitiänikin todella usein. Uutena ostetut napithan on yllättävän kalliita.
Mut on myös opetettu lapsena saksimaan puhkikuluneista vaatteista talteen napit, koristeet ja nauhat. Mä myös poimin kadulle ja käytäville tipahtaneita nappeja talteen. Erityistä aarteenmetsästäjän riemua tuottaa, jos nappirasiaan syntyy löytönapeista pari :)
arkisto
uusimmat
Tee luovasti säilyttimiä kotiin
Älä aliarvioi säilytystilan merkitystä. Koti pysyy kummallisen siistinä, kun kaikelle on oma paikkansa. Blogistanian sisustusbloggaaja Jonna teki bloggaajakavereidensa kanssa hauskoja säilytysratkaisuja, joista on helppo inspiroitua.
Sisustustoimittajalle valkoinen on must väri
Kun on löytänyt paikkansa, on hyvä olla. Näin ajattelee Blogistanian Jonna Hietala, jonka Musta tuntuu -blogi on yksi Suomen suosituimmista sisustusblogeista.
Veeran oma kirppis
Odotuksen kihinää ovella. Tuleeko kotikirppikselle asiakkaita? Veera avasi Siivouspäivän lauantaiksi ovensa kirppiskiertelijöille.
Haku päällä - millainen treffiprofiili nettiin?
Netti on täynnä erilaisia seuranhaku- ja treffi-ilmoituspalstoja, joiden avulla voi tutustua uusiin ihmisiin ja mahdollisesti löytää itselleen kumppanin. Kaveripiiristäni löytyy useita, jotka ovat pariutuneet netin välityksellä. Kun aiemmin nettitreffailu oli jostain syystä noloa, niin nykyään asia on aivan päinvastoin – netti on täysin luonnollinen tapa luoda kontakteja muihin ihmisiin.
Fytoterapiaa! Anna opiskelee yrttitietäjäksi
Anna Karhu-Cormier, 33 v, istuu tenttisalissa ja miettii, mitä vastaisi viimeiseen kysymykseen: “Anna kukkaterapeuttinen ohje seuraavalle naisasiakkaalle: 40-vuotiaan naisen avioliitto on kariutumassa, koska hänen miehensä on ollut uskoton. Mies haluaisi vielä jatkaa, mutta vaimon on vaikea antaa anteeksi.”

