On vaikeaa olla täydellinen, mutta on helppoa olla edes vähän reilu

Kuten videolla totesin (pahoittelen osittain epäselvää ääniraitaa), on joka viides Suomessa myyty banaani Reilun kaupan banaani. Nimenomaan banaanit ovat Suomessa suosituimpia Reilun kaupan tuotteita, ja se näkyy myös hinnassa: hintaero tavalliseen nähden on pieni. Esimerkiksi 10 kiloa banaania vuodessa popsiva henkilö maksaa Reiluista banskuistaan vain 2,5 euroa enemmän kuin vastaavista tavallisista.

Saan usein kyselyitä siitä, kuinka reiluja Reilut tuotteet todellisuudessa ovat. Olemme niin kaukana banaanien, appelsiinien, kahvin ja teen tuottajista, että ainoa tapa luottaa plantaasien työntekijöiden reiluihin oloihin on etsiä purkin kyljestä logoa, joka kertoo meille edes vähän jotakin. On luonnollista, että kriittinen kuluttaja miettii, voiko eri sertifikaatteihin todella luottaa.

Luen parhaillaan kiinnostavaa kirjaa nimeltä Confessions of an Eco Sinner: Tracking Down the Sources of My Stuff, joka nimensä mukaan kertoo ruoan ja tavaran alkulähteistä. Toimittaja Fred Pearce matkustaa esimerkiksi Reilun kaupan kahvipapujen alkulähteelle ja haastattelee paikallisia kahvin tuottajia päästäkseen selville siitä, merkitseekö Fair trade -sertifikaatti todella mitään. Ja kyllä se merkitsee. Englantilaisen toimittajan silmin katsottuna plantaasien olot ja hinta, jonka tuottaja pavuistaan saa, ei tunnu reilulta. Mutta hinta on huomattavasti reilumpi kuin tavanomaisessa kahvibisneksessä. 

Tämänaamuisessa infotilaisuudessa kuulin ecuadorilaisen banaaninviljelijän ja kamerunilaisen puuvillantuottajan kertomana miten Reilu kauppa on muuttanut heidän elämäänsä. Esimerkiksi Ecuadorissa on Reilun kaupan tuoman tulonlisän myötä pystytty parantamaan terveydenhuoltoa ja korjaamaan koulurakennuksia. Lisätienestillä on rakennettu vessoja ja hankittu työntekijöiden lapsille koulutarvikkeita. Jokainen työntekijä saa vuodessa 35 dollaria lasten koulutarvikkeiden hankkimiseen.

Kamerunissa taas Reilun kaupan tuoma varallisuus on mahdollistanut esimerkiksi puuvillanviljelijä Oumarou Gadjerelle lehmän oston ja seitsemän työntekijän palkkaamisen. Viljelijän on myös ollut mahdollista saada kaksi lastaan kouluun ja viljelijät yhdessä ovat rakennuttaneet terveyskeskuksen ja yhden uuden koululuokan lapsille. Gadjere kertoi, että hänen ja muiden viljelijöiden elämä ja koko yhteiskunta on muuttunut paremmaksi Reilun kaupan myötä.

Suomalainen on hyvin kaukana arkipäiväisten tavaroidensa alkuperämaista. On hyvä suosia kotimaista ja paikallista, mutta joudumme silti tekemään myös ostopäätöksiä, joissa vaakakupissa on kaukana tuotettu Reilu tai tavanomainen tuote. Tavanomainenkin on tietenkin saatettu tuottaa ihan reiluissa olosuhteissa, mutta yhtä hyvin se on voitu tuottaa epäeettisissä oloissakin. Me emme voi tietää, ja siksi on luotettava sertifikaatteihin, logoihin, tuottajien moraaliin ja vaikutettava itse ostokäyttäytymisen kautta.

Olen jo kauan pohtinut banaanin syömisen järkevyyttä, sillä banskujen rahtaaminen Suomeen ei ole ekologista. Olen silti iloinen siitä, että olen nyt saanut konkreettiset kasvot popsimieni banaanien taustalle ja tiedän, että vaikka en banskukaupoilla ehkä ekotekoa tee, teen silti valinnan, joka mahdollistaa köyhän alueen lapsille koulutarvikkeita ja paremmat elinolosuhteet. On vaikea olla täydellinen kuluttaja, mutta ainakin voi olla vähän reilu. 

Lisää tietoa Reilun kaupan viikosta löydät täältä.