Hyppää pääsisältöön

Terveydelle vaarallisia kemikaaleja löytyy kotinurkista

Oma kiinnostukseni kosmetiikan, ruoan, tekstiilien ja ympäristön kemikaaleihin alkoi muutamia vuosia sitten työskennellessäni Kuningaskuluttajassa, kun jouduin selvittämään terveyssiteen anatomiaa (lue juttu täältä). Jo toimittajaurani ensimmäinen juttukeikka paljasti, että tuoteselosteissa ei välttämättä kerrota koko totuutta ja kuluttajien on lähes mahdotonta olla täysin selvillä siitä, mitä aineita tuotteet sisältävät.

Puutteellisten tuoteselosteiden lisäksi on olemassa toinenkin ongelma. Vaikka tuotteesta löytyisikin tuoteseloste, sitä voi olla vaikea ymmärtää. Heprealta kuulostavat koodit saattavat hämmentää ja pelottaa - joskus aivan turhaan - ja toisaalta, niiden suhteen ei osata olla tarpeeksi kriittisiäkään. Kaikki E-koodit eivät ole pahasta, mutta toisaalta on vaikean tuntuista selvittää, mitkä ovat. Eikö se olisi viranomaisten tehtävä?

Moni osaa jo syynätä elintarvikkeiden tuoteselosteita ja etenkin mainitsemiani E-koodeja. Kosmetiikan INCI-listojen tulkinta puolestaan saattaakin tuntua melkein mahdottomalta. Mistä voi tietää, mitä kannattaa välttää ja mitä ei? Ja miksi mitään kosmetiikan ainesosia ylipäänsä tulisi välttää? Eivätkö ne ole tutkitusti turvallisia, jos ne kerran ovat päätyneet kaupan hyllylle asti? Entäpä vaatteet ja kulutushyödykkeet, koskeeko epäselvä kemikaalivyyhti myös niitä? Vastaus: terveydelle vaarallisia kemikaaleja voi olla niin ruoassa kuin kosmetiikassa ja yhtä hyvin leluissa kuin tekstiileissäkin. Muistatko myrkkytuolitapaukset? Lue täältä.

Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA.

Joulukuussa 2006 hyväksyttiin onneksi EUn uusi kemikaalilaki nimeltä REACH. Ennen REACHin olemassaoloa tuottajien ei nimittäin tarvinnut testauttaa käyttämiään kemikaaleja, elleivät ne olleet aivan uusia, vastikään kehitettyjä kemikaaleja. Käytössämme oli ja on siis kymmeniätuhansia kemikaaleja, joita on käytetty jopa 20 vuotta ilman, että niiden vaikutuksia ihmiseen on tutkittu. Ei juuri tarvitse ihmetellä, miksi syövät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Nämä perimää vahingoittavat, elimistöön (ja ympäristöön) kertyvät sekä syöpää aiheuttavat aineet ovat REACHistä huolimatta yhä markkinoilla, eikä niiden esiintyminen rajoitu kaupan tuotteisiin, vaarallisia kemikaaleja löytyy jopa kotinurkista, pölyhiukkasiin kertyneenä. Imurien pölypusseja tutkittaessa on havaittu, että tavallisten kotien (ei siis teollisuushallien jne.) pölypusseihin kertyy tavallisen arjen yhteydessä edellämainittuja aineita. Näissä kotinurkissa hyörivät niin kotieläimemme, pienet lapsemme kuin me itsekin. Kemikaalikeskustelun käyminen on erittäin tarpeellista ja kemikaalien aiheuttamat terveysvaarat ovat todellisia.

Et ehkä tiennyt, mutta sinulla on kuluttajana oikeus kysyä ja saada vastaus kysymykseen: sisältääkö ostamasi tuote aineita, jotka tiedetään terveydelle vaarallisiksi. Näitä aineita on siis noin 800, mutta viralliseen vaarallisten aineiden luetteloon niitä on otettu vasta 16 (listan kemikaalimäärä kasvaa vähitellen). 16 ainetta on silti alku! Ei tietenkään ole sanottu, että kaupan kassahenkilö osaa vastata kysymykseesi, mutta hänen velvollisuutensa on viedä kysymys esimiehelleen, joka puolestaan on velvollinen selvittämään asian sinulle. Näin on määrätty REACH-laissa. Vetoa siis EUn kemikaalilainsäädäntöön ja kuluttajan oikeuteesi vaatia tietoa lelujen, tekstiilien, kulutustavaroiden ja kosmetiikan kemikaaleista.

Kaikkien kemikaalien pelkääminen on tarpeetonta, mutta tiettyjen aineiden kohdalla kriittisyys todella on tarpeen. Näiden linkkien takaa löydät lisätietoa:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua