ajatusten miljoonalaatikko

  • Kauhu-esitys työpaikan kevätnäyttelyyn

    http://www.youtube.com/watch?v=rwsM6_RnW8M

    On taas se aika vuodesta, kun työpaikoilla asetellaan esille kaikki talvikuukausina tehdyt kissa- ja hymiöaiheiset pannulaput ja meemein koristellut keittiöesiliinat, kuuluisia rakennuksia muistuttavat vaneriset, taitavasti rakennetut ja autenttisesti maalatut lintulaudat, iloiset villatöppöset, lumoavat huovutetut ja muut näytöt firman työläisten omaehtoisesta ahkeruudesta, kekseliäisyydestä ja etevyydestä – toisin sanoen kohta taas elämme työpaikan kevätnäyttelyjen kulta-aikaa ja osastopäälliköt jo hykertelevät tykönään, millaisin puhdetöin ja askarteluaartein alaiset tänä vuonna nostavat oman osastopäällikkönsä kunniaa ja saavat kilpailevien osastojen päälliköt painamaan katseensa häpeästä.

    Mutta samalla kun puhdetöiden tekijät posket innosta punaisina salassa viimeistelevät kevätnäyttelytyötään, on niitä, joille yhtäkkiä iskee veretseisauttava taju siitä, että kevätnäyttelytyön aloittaminen on venynyt liian pitkälle – ja näyttely on jo melkein kynnyksellä. Eikä työstä hajuakaan!

    Onneksi firmojen kevätnäyttelyissä on yleensä myös henkinen osio, ja siitä tarjoamme nyt pelastusta laiskureille ja matti- ja maijamyöhäsille.

    Omaperäinen jännityskertomusesitys voi olla vavahduttava kokemus kevätnäyttelyläisille ja  kevätnäyttelyläisittärille, joko näyteltynä tai luettuna. Ohessa siis jännityskertomus, josta kevätnäyttelyetsikkoaikansa haaveiluun tärvännyt työn orja voi sorvata esityksen, ja pelastaa nahkansa ja tuottaa kunniaa osastoesimiehelleen. Onnea matkaan!

    Alkaa.

    Kauhua reskontrassa

    Emmi työskentelee reskontrassa. Myös Anna on reskontrassa työssä.

    Annan isä on lääkäri. Emmin isä on teurastaja.

    Annalla on oma asunto. Emmi asuu vuokralla ja jakaa vuokrakaksion kämppäkaverin kanssa.

    Anna käy yksityisellä kuntosalilla ja ratsastaa. Emmi jumppaa reskontran liikuntaseteleillä kun niitä saa, lenkkeilee ja piirtää kansalaisopiston harrastusryhmässä. Hän myös käy lukemassa vanhuksille joskus.

    Annalla on kotona Mac-läppäri. Emmin veljeltään ”perimässä” läppärissä on Windows Vista.

    Annalla on reskontrassa sisäkenkinä muotoillut, ”keinuvapohjaiset” ergonomiset sandaalit. Emmillä on sisäjalkineina pikkuveljeltä pieneksi jääneet Reinot.

    Anna ja Emmi ovat työtovereita ja heidän työkoppinsa ovat avokonttorissa vierekkäin.

    Lounasta Anna ja Emmi syövät yhdessä, jutellen avokonttorisermin yli; Emmillä on useimmiten eväät, Anna syö salaattia jonka ostaa työpaikalle toimittavalta einespojalta.

    Eräänä päivänä einespoika tuo Annan eväät ja puhuu samalla puhelimeen. ”Windows on ihan paska. Virusmagneetti!” sanoo poika, ja jatkaa ”Ja Vistaan en koskisi edes pitkällä tikulla. Monet firmat hyppää suoraan sen yli, XP:stä seiskaan kun Vista on niin sikahuono.”

    Anna ei juurikaan kiinnitä huomiota einespojan puheeseen, mutta Emmin lauantaimakkaraleipää jauhavat leuat seisahtuvat. Windows on Emmille arka paikka, Annalle ei.

    Mutta sitten Anna kuulee kun einespoika sanoo ”Joo joo, Macille ei ehkä ole pelejä samalla tavalla kuin Windowsille, mutta ainakin se toimii, ja musajutut ja graffiikkajutut on sille niinku synnynnäisiä tai silleen..”

    Annan tuntee alemmuutta siitä, että on mielestään liian rahvas. Anna haluaisi olla sivistynyt, ”taiteellinen”, haluaisi osata piirtää kuten Emmi, ja hänestä kuulostaa hienolta, kun einespoika puhuu siitä että kuvankäsittelyn ammattilaiset suosivat Mac-koneita. Ja säveltäjät.

    Anna punastuu mielihyvästä kun hän tajuaa että hänen oma läppärinsä on Mac, aivan kuten monilla taiteellisilla!

    Anna kuiskaa sermin yli Emmille ”Mulla on Mac. Leopardi tai Leijona tai joku”.

    Emmi ei tarkalleen tiedä mitä se tarkoittaa – paitsi tietenkin sen, että Annalla on Mac. Emmi on salaa ihaillut Mac-koneita kaupan ikkunan takana iltakävelyllään, baseball-lakin lippa silmille vedettynä, ettei kukaan tunnista, ja tietenkään Emmi ei ole rohjennut tunnustaa kenellekään miten hän halajaa häneltä rahan kahlein kiellettyä Omenaa ja piirto-ohjelmaa siihen.

    ”Hienoa” Emmi sanoo, vähän vaitonaisesti jo senkin takia, että suu on täynnä leipää.

    Anna haluaa olla kohtelias ja kysyy Emmiltä ”Mikä Windows sun läppärissä on?”

    ”Vista” saa Emmi leivänmuruilta sanotuksi. Anna lähtee käsienpesulle.

    Juuri silloin einespoika kulkee ohi ovelle päin ja oikein roihahtaa puhelimeen ”Vista on mielisairain keksintö mitä informaatioteollisuudessa on konsanaan nähty – se on rikos sivistystä ja ihmistä vastaan!

    Emmin kasvot hehkuvat häpeästä ja turhautumisesta, kyyneleet nousevat silmiin.

    Vessassa Anna miettii, että Emmi ei kuulostanut ilahtuneelta hänen puolestaan, kun hän ilahtuneena kertoi Macistään. Emmin itsekkyys alkaa kalvaa Annaa.

    Emmi istuu kopissaan kyyneltynein silmin, ja on kuin suolaa haavoihin, kun käsienpesulta palannut Anna tokaisee sermin yli.

    ”Voisit olla vähän iloisempi mun puolesta, etkä kadehtia.”

    ”Mitä mä muka kadehtisin”, Emmi tokaisee – niitä sun gorillakenkiäkö muka.”

    Provosoitumatta Anna jatkaa ”Ei se ole mun syy, että sulla on Vista. Ja että Mac on taiteellisen ihmisen valinta. Johon ei tule viruksia. Ja joka oikeesti toimiikin. Ja on nätti.”

    Sermin takana Emmi kiristelee hampaitaan. Eikö jo riitä, että Mac-kone ei ole Emmin saatavilla – onko Annan leveiltävä omallaan – ja vielä muistutettava siitä, miten Vista aina menee tilttiin ja imee viruksia kuin mainosvalo yöperhosia.

    ”Narttu!” Emmi huutaa sermin yli.

    Anna kostaa tavalla, jonka tietää eniten ärsyttävän Emmiä. Hän nauraa ivallisesti.

    Myös Emmi ottaa kovat aseet käyttöön. ”Näkyy kilometrin päähän että sun ”Vuitton” ei ole aito!”

    Annan puolelta ei kuulu mitään. Sitten sieltä kuuluu nyyhkytystä.

    Emmi kiertää veistä haavassa nauramalla ivallisesti: ”Mä tiesin sen! Ja se oikeasti näkyy, kaaauas!”

    Annan häpeä on hirveä! Hän tietää, että jos isää oikein mairittelisi ja säästäisi, aitoon Vuittoniin olisi varaa, juuri ja juuri. Ja juuri sen vuoksi Anna riskeerasi ja osti kopion, käyttää sitä harvoin, antaen ymmärtää että aito on.

    Ja nyt Emmi on puhkaissut kuplan, ja Anna itse takonut naulat feikkivuittonin arkkuun purskahtamalla nöyryytetyn itkuun. Raivosta sumentuen Anna päästää julki sen, minkä hän tietää Emmin kauheimmaksi salaisuudeksi, huutaa sen koko konttorin tietoon.

    ”Sun isä on teurastaja! Mitäs jos se tulee hulluksi ja alkaa kesälomalla teurastaa mitä vaan, teurastaa mökkinaapurien koirat, lehmät ja kaikki, teurailee suu vaahdossa ja sitten se viedään houruinhuoneelle raudoissa!

    Ja perään Anna nauraa ivallisesti. ”Ja teurastaa toivottavasti sen sun Vistankin, että ihmiskunta pääsee siitä!

    Emmin kopista kuulu itkua.

    Anna nostaa jalat oman koppinsa kirjoituspöydälle, heiluttelee varpaitaan ergonomisissa sandaaleissa, nojaa sitten konttorituolissa taaksepäin kädet niskan takana ja nauttii Emmin puolelta kuuluvasta nöyrästä itkusta.

    Sitten tulee hiljaista. Annalle alkaa jo tulla katumus. Tulikohan sittenkin sanottua liian pahasti? Sitten hän kuulee lattianrajasta kahinaa.

    Anna katsoo lattianrajaan, välisermin rakoon – ja näkee, miten Emmin käsi vetää hänen remmikorkkarinsa puoliksi omalle puolelleen, ja sitten Anna kauhukseen näkee – mutta ei asentonsa vuoksi ehdi reagoida ajoissa – miten halpatuontisakset Emmin puolella leikkaavat Annan uusista ihanista remmikorkkareista remmit – ja miten Emmi saksen kärkeä pyörittämällä kairaa kummankin kengän virheettömään päälliseen hymiösilmät ja viiltää niiden alle hymiösuun.

    Kirosanatulva purskahtaa Annan huulilta ja hän yrittää pyörähtää tuolilta, mutta kaatuu kyljelleen. Anna koettaisi kiskoa kenkiään omalle puolelleen sermin alta, mutta Emmin puolelta sohivat sakset estävät aikeet.

    Anna nappaa vasta-aseeksi ensin pöydältä omat reskontran standardihalpatuontisaksensa, mutta tajuaa ettei niistä ole iloa, ja ottaa käsilaukustaan suihkepullon – ja suihkuttaa sermin alta Emmin puolelle.

    ”Perkele!” kuuluu Emmin puolelta, ja käsilaukun penkomisääniä myös sieltä, ja sitten kuuluu kamala vihellys, kun Emmi ruiskuttaa itsepuolustussuihketta Annan puolelle – karmivan vihellyksen säestyksellä Annan kasvot värjäytyvät punaisiksi, ainetta menee silmiin, Anna kirkuu ja suoltaa sellaisia rivouksia että Emmi hätkähtää, sydänjuuria myöten.

    Nyt Emmille tulee huoli, että entä jos Anna saa jonkin vamman. Mutta samassa tajuntaan palaa se, että Anna paljasti kaikille sen minkä olin pyhimmin luvannut pitää salassa, sen että Emmin isä on teurastaja.

    Myös Anna tajuaa, että jos tilanne eskaloituu, se väistämättä on jommankumman kuolemaksi – kummallakin on sakset käsillä, ja ollaan vain mikrosekunnin päässä murhenäytelmästä.

    Kummallakin puolella sermiä itketään.

    Jonkinlaisen selväjärkisyyden tuulahduksen seurauksena Anna tajuaa että hän oli tilanteen aloittaja. Hän myös ymmärtää, että jos Vuittonin aitouden ajatusta yrittää mitenkään saada tekohengitetyksi eloon, hänen on näytettävä polun alku Emmille itse.

    ”Anteeksi että mä väitin sun isää teurastajaksi. Se oli ilkeästi väitetty.”

    ”Anteeksi että mä siitä Vuittonista. Kun, tiedänhän minä miten kovasti sä siihen säästit.”

    Kasvoja pyyhitään molemmilla puolin sermiä.

    ”Mites nää sun kengät.. Mä voin mennä Reinoilla kotiin että saat mun kengät kotimatkalle, mutta mites kun nää on ihan pilalla…” Emmi kysyy, nyt jo aidosti katuen kilahtamistaan ja sitä että kumpaankin korkkariin on halpatuontisaksilla kairattu Smileyn silmäneiät ja viilletty alle irvokas hymiösuu.

    ”Joku vois varastaa ne mun goanmatkalla…” Anna sanoo. ”Joku tummasilmäinen mopomies, joka vei korkkareiden lisäksi myös mun Vuittonin – semmoiset varkaat aina tunnistaa aidot.”

    Melkein kuulee, miten Emmi sydän sykkii ilosta! Riita on sovittu – ja saattaa vielä päätyä vaikka kuinka hyvin!

    Emmin ääni kuuluu Annan puolelle:” Rakas vakuutusyhtiön setä tai täti, paha kyllä tummaisilmäinen, kaukaasialaista rotua edustava jumalaton mopomies vei hienot remmikorkkarini, ja aidon Vuitton-käsilaukkuni jonka sellaiset sutkit kyllä tunnistaa…”

    Ja Annan puolelta kuuluu jatkoa kirjeeseen vakuutusyhtiölle ”...ja kuvitella miten röyhkeä se palavasilmäinen mopomies oli – vei myös Mac-läppärini jossa on Leopardi tai Leijona tai joku sellainen..”  - ja sitten Anna tulee punanaamaisena, mutta sovinnon kyyneleet silmissään Emmin kopille ja sanoo” .. ja jos sattuisi että reissusta palattuani huomaisinkin, että uups, Mac-läppärihän olikin kotona, niin olisi vain luontevaa että lahjoittaisin sen rakkaalle työtoverilleni ihan siitä silkasta ilosta että saan vakuutusyhtiöltä uuden Mac-läppärin lisäksi toisen aidon Vuittonin.

    Ja naiset halaavat toisiaan sydämellisesti – Emmin naamaan tarttuu itsesuojelupunasuihketta Annan naamasta ja yhdessä he menevät veskiin peseytymään ja meikkaamaan, ja niin on taas yksi henkeäsalpaava vaaran hetki ohi, ja elämä reskontrassa jatkuu entiseen, ihanaan tapaansa.

    Sen pituinen se.

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Normaalien kysymyksiä juristille, lääkärille, mellunmäkeläisille, jne

     

    Kuin ei ole toisilla tietoa asioista, mutta toisilla on, niin on kohtuullista olettaa, että viisaat neuvovat tyhmempiä. Ja typerät vielä typerämpiä.

    Sen vuoksi tähän on jälleen koottu joitakin normaalien mieltä askarruttavia kysymyksiä juristeille, lääkäreille, mellunmäkeläisille jne, kerta jotkut on liian ujoja itse kysymään sitä. Kannattaa käyttää hyödykseen siis, etenkin jotka on ujoja luikeroita itse.

     

    Kysymys 1

    Mellunmäen suhteen mäki on ihan selviö – mutta kuka se Mellu oli? Ja oliko se mies vai nais? Kuulostaa enemmän naisen nimeltä. Ja vielä lempinimeltä!

    Vähän epäasiallista laittaa sellainen rahvaanomainen lempinimi paikaksi. Minkä takia laitoitte sellaisen nimen. Olisitte laittaneet asiallisemman.

    Esim. Yhdysvaltaiin pääkaupungin nimi on Washington, ja kyseisen kaupungin erään kaupunginosan nimi on Georgetown. Ne on asialliset.

    Mellunmäki on siehen verrattuna vulgaaäri kuin peilipintainen vessanpönttö. Mitä varten laitoitte vulgääri-nimen!

     

    Kysymys 2

    Jos takaapäin hiipii ja äkkiä tökkää etusormilla kylkiin, niin rääkäisee ja hyppää metrin ilmaan se, kun niin hirveästi kutittaa sellainen. Mihinhän sekin perustuu? Että ihan ilmaan saa hyppäämään että rääk! Ja varmaan verenpaine 400 sillä.

     

    Kysymys 3

    Venäläiset sanoo aina välillä ”vot”. Ne ei kai voi sille mitään, kuten pulut ei voi mitään sille, että niiden pää menee edestakaisin, kun ne kävelee.

    Luulisi että tulee päänsärky ja yrjö olo siitä niille, mutta ei tule; ei edes yski ne, eikä yhtään ole oksentamaisillaan vaikka pää nykii ees ja taas kävellessä koko päivän.

     

    Kysymys 4

    Aku Ankassa on niin, että jos on pahville tehty spiraali ja sitä pyörittää, niin saa toisen menemään hypnoosiin ja kävelemään silleen kädet suorana edessä, silmät lasittuneina, ja tottelemaan sitä hypnoosittajaa.

    Aku Ankassa ei ole eroa sen hypnoositettavan suhteen, että onko se firmassa joku halpa työläinen vai onko pomo, vaan se spiraali näyttää  toimivan kaikkiin, myös pomoihin.

    Että siis voisi alainen teettää pomolla kaikkea että vaikka matkisi strutsia se, ja kävelisi silleen omituisesti, ja kuopisi maata, ja voisi hypnoosittaa myös, että se aina kehuisi alaisea muille pomoille ja toisi aina kokouksiin vadeittain suklaamoussea ja sulaarusinoita ja kivoja videoita mutta leikkaisi  niistä tylsistä bisneskalvoista suikaleita joista tekisi hauskat kärpäsverhot kesäksi mökille.

    Kysyn ihan teknisestä mielenkiinnosta, että mistä sellaisia pyöriviä hypnoosispiraaleita voisi tilata? (Ei tarvitse olla vedenkestävä koska tulisi käyttöön toimisto­ympäris­tössä, informaatioalan yhtiössä, eli ihan pahvinen käy.)

     

    Kysymys 5

    Jonnekin maahan kun menee turisteja, ja tiettyyn aikaan niitä menee sinne enemmän kuin tulee pois, niin mitä tapahtuu kun se maa tulee täyteen?

    Tai, tietenkin jos se älytään niin laitetaan tulliin lappu että ”Maa täynnä” ”Country full – Go away!”, mutta mitä jos käykin niin että vaikka tullissa on joku ovivika, niin että poistumisovet eivät toimi, mutta sisäänmeno-ovet toimivat, ja koko ajan vaan lappaa porukkaa sisään, tuhansia ja tuhansia turisteja, niin lopultahan sen on pakko posahtaa. Ja kun on pieniä maita joissa paljon turisteja kuten Vatikaani, niin luulen että helposti saumat nitkuu jo.

     

    Kysymys 6

    Jos joku on kelteisillään, niin mitä sitten pitää vielä riisua, että voi sanoa että nyt on kaikkein kelteisimmillään? Ja mitä ne kelteiset ovat?

    Täälläpäin ei ainakaan tiedetä kelteisiä nähdyn, kaiketi siksi kun täällä on tosi kunnollisia kaikki, jopa se nainen joka on aina tupakalla vastapäisellä parvekkeella ja välillä mulkoilee verhojen välistä pahaenteisen näköisenä.

    Mutta on monia paikkakuntia jossa asuu monenkirjavaa sakkia eikä voi tietää minkä laista rällinkiä siellä pidetään kaiket päivät. Sääliksi käy niiden tuttavia ja naapureita!

     

    Kysymys 7

    Hevosella se on kyllä tosi pitkä naama. Mutta kai sitä kaikkeen tottuu. Terveisiä vain pitkänaamaisille ystävillemme kautta maan.

     

    Kysymys 8

    Jotkut kun kysyy että eikö muka voi keliaakikko syödä yhtään jonkin kotitekemää pullaa, että paljonko muka on liikaa sille jos kotitekoisen pikku pullan ottaa. Niin lääkäri oli sanonut sille että jo puoli jyvää voi olla liikaa!

    Ja se vilja koko ajan huonontaa sen keliaakikon mahaa, eli on suorastaan tuhoksi mahalle. Ei siis ole kyse mistään hienostelusta, sen enempää kuin laktoosi-intoleranssissa tai diabeteksessakaan. Että ei pidä tyrkyttää viljaa sille, uskokaa jo!

    Ei se ole sen Keliankin syy että teidän pulla on sille myrkkyä. Miksette saman tien vie pahkinä-allergikolle pähkinöitä, että syöpä nuo joutessasi niin kohta olet happiteltassa häh hää. Ihme tyrkyttäjiä!

     

    Kysymys 9

    Kun hyvä haltija sanoo että saat kolme toivomusta, niin miksi ne ei ikinä toivo ekaksi lisää toivomuksia, vaikka loputtomasti, että olis niin kuin toivomusten kausikortti sillä.

    Miten ei voi olla järjen hiventä sitä vertaa että tällaisia perusasioita älyäisi. Ihan vihaksi pistää miten vellihousua porukkaa Suomessa onkin.

     

    Kysymys 10

    Jos terveydenhuollossa mallien uudistuessa tms jää yli hammasproteeseja, niin voiko sellaista vaikka yläleuan muovihampaistoa käyttää umpijään raapimiseen auton tuulilasista, vai onko se jotenkin asiallisettomaa? Kierrätystä kai kannatetaan valtionkin hommissa?

    Ja luulisi että esim postilla on paljon autoja joiden ikkunat talvella jäätyy eikä jääraappoja ole koskaan liikaa. Niillä etuhampailla (etenkin jos niissä tekareissa olisi kämmenpohjaan sopiva kahva) saisi vankimpaankin tuulilasijäähän hyvin jyystetyksi aukon ja taas kulkee posti!

    Pikku kuminauhalla ne voisi laittaa hauskasti roikkumaan peruutuspeilistä niin eivät häviäisi, kun jääraappa on aina joko häveyksissä tai tiellä.

    - Siinä hiukan alkuapua keväisen tiedonjanon sammuttamisen aluksi. Kun joutilaat aivot ovat paholaisen työpaja, niin tällä tavalla kannattaa hyötykäyttöön  laittaa kapasiteetti hänen.

    Uusia kysymyksiä tiskiin vain, rohkeasti!

    Kyllä se siitä.

     

    Kommentoi 13 Lue kommentit


  • Ajatuksia tekosyyllittömille

     

    Monesti pitää, vaikka ei huvittaisi.

    Ja jos alat valmistautumattomana, vasta siinä paikassa tekosyytä keksimään, niin toinenhan huomaa sen heti, ja ei mene läpi – ja ehkä vielä suuttuu, ja nimittää että lusmu ja sutki ja vielä muu halpamais- !

    Silti olisi tavallaan kohteliaampaa hyvällä ja uskottavalla tekosyyllä olla menemättä tai tekemättä (kuin mennä tai tehdä vastahankaisesti ja väkisinkin näyttää pitkää naamaa kun ei kerta kaikkiaan jaksa teeskennellä kiinnostunutta riittävän uskottavasti.) Silloin ei pahoitu muiden mielet, kun luulevat että ei päässyt tai kyennyt, eivätkä tiedä että, että itse asiassa ei yksinkertaisesti vain huvittanut tahi ei jaksanut.

    Tässäpä siis siitä varalta etukäteen joitakin tekosyitä, että vastaan taas tulee tilanne, jossa ei huvita tai jaksa mennä / tehdä. Kannattaa painaa nämät muistiinsa etukäteen, niin ovat helposti käytettävissä kun riippuvat mielen päällä valmiina kuin Gordonin solmu!

    Alkaa; siis tekosyyt:

    1 Ei voi, kun oli luvannut justiin tänään tehdä pienelle mäyräkoiralle sellaisen nahkaremmillä peräpäähän puettavan osittais-mahanalus-peräkärrin, että mäyräkoiran takajalat ovat siinä kärrissä – niin että eivät koske maahan – joten koira joutuu astumaan neljän asemesta vain kahdella jalalla maahan, kun takajalkojen asemesta maahan osuu sen peräkärrin pyörät.

    2 Ei voi huomennakaan, kun justiin huomenna lupasin tehdä sille samalle mäyräkoiralle etujalkojen kohdalle kärrin, niin että vuoropäivinä on etu- ja vuoropäivinä takajalat kärrissä. Täten joutuen koira kunakin päivänä astumaan vain kahdella jalalla märkään, kylmään maahan – toisena päivänä etujaloilla, toisena taka- .

    3 Ei voi, kun tuli vahingossa kokeiltua sille eilen ja toissapäivänä kärretylle mäyräkoiralle yhtä aikaa sekä etu- että takajalkojen kärriä, ja kuin oli se koira-eläin mäellä, niin eikös se talutushihnan hakemisen aikana se kärri mäyräkoirineen itsekseen alkanut mennä rallattaa mäkeä alas, ja kuin ei jalkoja maassa niin koira ei pysty estämään, ja edelleen rallatti se koira kärryineen alas kävelypolkua tai pyörätietä tai mitäniitä on, aina vain alamäkeen, ja nyt joutuu etsimään että mihin hatelikkoon se on ohjauskyvyttömänä ajautunut se mäyräkoira & kärri & kärri.

    4 Ei voi kun on taloyhtiön mankelivuoro itsellä juuri silloin - ja ne on halutumpia ne mankelivuorot kuin autotallipaikat Töölössä. Ihmisiä on tapettu mankelivuorojen takia meidän talossa! Kuulemma. Eli sori mutta ei tosiaan pääse.

    5 (Tekstiviesti) En voi soittaa enkä tulla, kun sälekaihtikaihtimen kiertö-kepin nuppi irtosi, ja yritin korjata sekunnin pikaliimalla, mutta kun se kiertönuppi on pyöreä ja ura-juovikas, niin siihen ei saanut minkäänlaista liimauspuristinta, joten puristin hampaillaan, mutta tursuikin urasta liimaa hampaisiini ja nyt täten siis olen ylä- ja alahampaistani kiinni kaihtimen kepissä, ei voi puhua puhelimeen, ei pääse ovelle.

    Onneksi kyseessä on keittiön kaihdin, että jääkaappi on tuossa ihan vieressä ja voi pissiä lavuaariin käyttäen avattua kevytmaitopurkkea (Valio™) tyhjennysvälineenä; ja odottelen että pikaliima likoaa hampaista irke ja kuuntelen radioa. Moi moi.

    Numero 6 Sain sähköiskun ja tuli liian haikea olo. Ehkä joskus toiste. …Kylläpä haientaakin. oh hoh.

    7 Kiitos viestistäsi, mutta löysin mummolan vinniltä vanhan armeijan painekattilan ja koitin keittää perunia sillä. Jotenkin kuumeni se ja pullistui luonnottomasti, nyt on tuossa niin kuumana että on punainen ja pullollaan, kyljet kuin keilapallo, ja kuuluu ilkeää jähinää siitä, en uskalla liikahtaa tästä, laitoin levyn kiinni. Jännittää, pakko pysyä nyt tässä ja ei kannata tulla tänne kenenkään jos hyvinkin päsähtää koko hoito. Laitoin vanhan jääkiekkokypärän päähän. Taitaa silti parasta olla mennä kyykkyyn. (Menen kyykkyyn.)

    8 Pitäisi lukea kirjasta sammakoista. Lupasin jo viime kesänä, että tänään luen.

    9 Alkoi jännittää, että mitä jos tulee lepra jos menen johonkin. Taidan olla tänään vain itsekseni, ihan varalta vain.

    10 Katsoin rentoutuakseen vanhan Muumi-jakson äsken, ja mitä vielä! Siinä oli Haisuli, joka sotki toisten systeemit taas ihan täysin! Mikä piru siinä on että sitä Haisulia ei saada kuriin. Miten voi muka olla niin vaikeata se, vaikka siellä on poliisit ja kaikki, se virkaintoinen hemulipoliisi, tekeekö se ikinä mitään järkevää!

    Ottaa päähän niin että vihassa löin metallista leipälaatikkoa ja komahti kieroksi, vaikka Claes Ohlsonin kaupassa sanoivat että on lujaa metallia ja ei väänny.

    Ja nyt se aukeamis-luukku leipälaatikossa ei käänny.Tai kääntyy, mutta se jää sinne sisään kun vääntyi. Aueta ei meinaa repimälläkään.

    Minä en ole nyt hyvää seuraa kenellekään. Heitän koko saatanan leipälaatikon ikkunasta kohta tai ajan oikohöylästä läpi, jos se ei ala aueta naukumatta. Haisulin syytä koko tämäkin harmi, ties monennenko kerran! Nyt ei tosiaan ole oikea aika tulla pyytämään paljo mitään.

    11 Autotallissa oli joku ihme lasipullo ja avasin sen ja siinä oli kai jotain happoa ja tuli höyryä ja nyt on ihan outoja ajatuksia. Taidan mennä sohvalle istumaan sisälle. En tahdo tehdä muuta, ja hytisyttää kummasti vasemmasta jalasta ja vähän Ranskan mallisen läikän kohdalta oikeasta kämmenselästä. Ei ollut sitä läikkää siinä eilen.

    Ja viimeinen tekosyy tällä kertaa, numero 12: Tilasin internetistä super-imukupin. Kokeilin, että mihin kaikkeen tarttuu semmoinen. Uskomattomasti toimi kuten mainoksessa! Sitten päätin kokeilla että tarttuuko ihmisessä mihin kohtiin. En halua keskustella asiasta, että mihin tarttuu ja mihin ei, mutta en pääse tulemaan. En pitkään, pitkään aikaan. Se on aivan päivän-selvää.

    Sori.

    Loppu.

     

    Kommentoi 8 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä