ajatusten miljoonalaatikko
Ajanvietteita sairaille ja pitkästyville
Kommentoi 9 Lue kommentitAjanvietteitä sairaille & pitkäveteistyville
Terveenä ei muista moni sitä, miten tylsää heillä on olla sairaina,
varsinkin juhlapyhien tiimoilla.Kun maailma kutistuu tassutteluksi oman sängyn ja vessan välillä, tai
vieläkin pienemmäksi, on huonokin apu ajanviettöön parempi kuin ei
mikään apu. Siksi onkin hyvä että on olemassa Yleisradio josta sitä
jälleen tässä saapi!Joku kerettiläinen tai kerettiläisetär saattaa ajatella, että miksi
kiusata kipeitä ihmisiä jonninjoutavalla sonnalla jota lähetetään
radiosta tai omituisilla ajatuksilla joita on kirjoitettu Ylen
nettisivuille, mutta kokemus on osoittanut että jos on kipeä, niin kun
miettii muuta niin mieli pääsee pois siitä sairausjamasta ja tulee
parempi olo sille.Sairaalassa olo on tylsää myös henkilökunnalle, joka joutuu joulun
aikaan purskuttamaan niin paljon.Nimittäin, kun potilaat syövät omissa hoteissaan sängynreunalla istuen
suolatonta lientä, sillä aikaa henkilökunta menee kahvihuoneeseen ja
mässäilee mukanaan tuomilla lanttulaatikoilla ja kinkuilla joita on
valheellisissa astioissa joissa lukee ”kuivaa eväs-mömmöä” ja
”puisevaa terveys-tattari-parsakaalihommaa” jne. Ja niille
valerasioissa oleville herkuilleen laittaa henkilökunta omasta
suolapurkista suolaa niin että on valkoisena sen kinkun pinta sitä
suolasta!Mutta sitten kun soittaa potilas sitä kelloa että on se suolaton liemi
loppu, että voi hakea lautaisen pois, niin henkilökunta joutuu äkkiä
mutta perusteellisesti purskuttamaan suuta vedellä ja hammastahnalla,
ettei tuoksuisi kinkut ja kalkkunat ja muut mitä kahvihuoneessa
kangassermin takana salaa syöneet on, kerta muuten tulisi potilaiden
kapina ja ilmitappelu että ”Petturi-Henkilökunta! Alas ne!”Ja kun potilaat saavat iltateetä jonka kanssa tarjotaan puolikas
Neuvostoliiton armeijan ylijäämä-sissikorppua, niin sillä aikaa
henkilökunta hiipii sosiaalitilaansa ja salaa ottaa peltikaapista
omiaan tuomia joulusuklaita ja syö niitä kaksin käsin, niin että
toffee valuu leualle ja on sokerihumalassa koko osaston väki että
”Tättä-rä-Rää!” ja että ”Hap-hap!”Mutta kun pitää sitten kerätä teemukit pois, niin äkkiä joutuvat taas
huuhtomaan suuta ja kurlaamaan karvaisvedellä, ettei haista potilaat
suklaita ja marmelaardeja ja torttuja konfetteja ja muuta.Niin se alinomainen suunsa huuhteleminen rassaa henkilökuntaa koko
lailla kyllä! Tulehtuu ihan ikenet joillakin, viimeistään
tapaninpäivänä jo. Ja ennenkin! Ihan ienssä kihelmöi, heillä!Ja sen vuoksi kun henkilökunta on uuvuksissa alituisesta kurlaamisesta
ja vuoristoradasta jota niiden verensokerit kaahaa toistuvan salaisen
pikamässäilyn takia, niin sen vuoksi kannattaa potilaiden keskittyä
itse huvittamaan itsejään.Tässä jokunen ajatus siihen.
Yksi kiva leikki on sellainen, että rakentelee mielessään ensin
unelmiensa talon ja sitten siihen ympärille niin kivan maiseman ja
niin ihanan paikan kuin vain keksii.Voi esimerkiksi ajatella, että se oma talo on hirsipuinen, jossa on
jänniä torneja, erkkereitä, salakäytäviä, suloisia lasikuisteja ja
katetuita parvekkeita, ja sisäpihoja joilla on puutarhoja ja pikku
lampia ja suihkulähteitä, ja bambit käyskentelevät ja juovat
lähteestä, ja niissä kuvitelmissa ne bambit eivät esmes koskaan piere
tai sonni, vaan ovat täysin runollisia & kehkeytyneitä!Ja voi kuvitella että talon toisella puolella on kaunis merimaisema ja
hiekkaranta tai jylhät kalliot, ja toisella puolella lumihuippuinen
vuori missä pomppii jäniksiä ja vaikka laama tai vaikka suorastaan
kenguruiden toverillinen, pompahteleva joukko. Ja vuorilla voi kasvaa
minttupuita ja viriilejä sieniä ja vaikka mitä ihmeitä
luonnon-helmasta!Ja siinä talossa voi olla kotieläimenä hieno kesy tiikeri, tai sitten
kissi tai puhuva paprika muu hyvä. Ja voi sisustaa talon hän
mieleisekseen, hyvinkin tarkasti, huone huoneelta, ja miettiä mitä
jokaisen huoneen ikkunasta näkyy.Ja jostain ikkunasta voi näkyä menneisyyteen ja jostain voi näkyä sama
mikä näkyy vaikka jonkun kangaspuita paukuttavan unkarilaisen
maalaismummon mökin ikkunasta ja jostain ikkunasta kun tiiraa yhdellä
silmällä niin näkeekin itsensä takaa, mutta saman huoneen oven
avaimenreiästä, selkänsä takaa katsottuna! Kumarassa näkyy hän itse
takaa siinä ikkunan maisemassa, ja kun heiluttaa omaa takapuoltaan
sivusuunnassa kuin hyökkäämis-haluisa kissi, niin näkee että se
ikkunasta näkyvä takapuoli heiluu samalla, josta tietää että on se
itse hän, livenä! Uskomatonta!Ja voi ajatella että siellä talossa vietetään juhlat jonne on kutsunut
ketä vain itse haluaa, ihmisiä joita on tuntenut vaikka lapsena tai
koska hyvänsä, ja voi kuvitella mitä vaan, vaikka että Ranskan
presidenttikin tulee sinne ja sanoo että ”Jou, tein tämmöistä
kastiketta jota voi laittaa parsakaalin päälle niin akkainlehden
parsakaalimössö ei maistu silloin miehistä ihan niin pahalle”. Ja
tulisi myös joku saksalainen ministeri nahkahousuissa ja esittäisi
jodlausta ja taikatemppuja ja tekisi alppitorvella hemmetinmoisia
saippuakuplia lasten iloksi. Ja valtava afrikkalainen virtakuono
tulisi ja söisi ne kuplat!Ja illalla juhlat jatkuvat puutarhassa isossa teltassa, jossa on
monenvärisiä paperilyhtyjä ja kynttilöitä ja puutarhapoluilla
soihtuja, ja eksoottisia kukkia ja itsevalaisevia lintuja ja hohtavia
kasveja, ja on lämmin, ihana ilta ja tähtikirkas lämmin yö ja kuuluu
sellainen kaskaiden siritys mikä amerikkalaisissa elokuvissa ennen
kuin tulee suolta joku hullu kirveen kanssa tukka märkänä ja äristen
ja ylähuuli koholla kuin vihaisella susi-koiralla, mutta tässä ei
tule, vaan on pelkästään se kaskas-ääni. Paitsi tietysti orkesteri
soittaa mieleistä musiikkea ja ne jotka tykkäävät tanssimisesta voipi
miettiä keiden vieraiden kanssa tanssisi ja mistä juttelisivat ja kuka
hieno laulaja laulaisi siellä ja pelleilisi tauoilla kakaroille ja
miehillä olisi kukka napinlävessä ja naisilla tukassa.Ja voi ajatella sitten että on vuokrattu seuraavaksi päiväksi se
Oriental Express -juna, ja menee joidenkin läheisimpien vieraiden
kanssa junamatkalle ja katselee kaikkia erilaisia Euroopan maisemia ja
suhailee Pariisissa ja Lontoossa huvikseen ja käy museoissa ja
kirpputorilla ja vaikka missä! Kun kaikki onnistuu siinä kuvitelmassa
oivallisesti.Ja sitten kun väsyy, niin ottaa torkut, mutta se kuvitelma vain
paranee, kun aina keksii siihen lisää yksityiskohtia - ja jos on
sairaalassa missä on joku muukin, niin se toinenkin voi kuvitella, ja
sitten voi aina välillä jutella, että millainen on se kummankin talo-
ja maisema- ja reissukuvitelma ja muu miete ja yksityiskohta.Ja jännä juttu on se, että kun mielikuvittelun alkuun pääsee niin
tajuaa, että ei käykään aika pitkäksi kun voi aina keksiä uusia
käänteitä, vaikka välillä kuunnella radiota tai vähän jutella jonkun
kanssa tai selailla akkainlehteä ja keksiä siitä uusia juonia niihin
mielenliikkeisiinsä.Niin siitä se paranee kyllä. Pitää vaan heittäytyä ja antaa mielen viedä, kuin kukaan muu ei tiedä niin hyvin kuin itse, että mistä kuvitelmista pitää hän, henkilökohtaisuuksissaan.
Siitä löytyy paljon, paljon enemmän iloa kuin ensi alkuun osaa ajatellakaan.
Hauskaa ajattelua siis! Siitä se kyllä vielä, takuulla!
Toivoo:
Yksi monten puolesta.
Äänellä, tämä sama:
Avoin kirje Japanin parlamentille (国会)
Kommentoi 11 Lue kommentitHei hei japanilaiset siellä Parlamentissa (国会).
Täällä kirjoittaa Markus Kajo Suomesta. Olen kuullut että erien maiden parlamentteihin tulee vain yleensä tylsiä virallisia kirjeitä ja vain niiden omasta maasta enimmäkseen. Sen tähden ajattelin omassa mielessä että olisi hauskaa teistä saada kirje ulkomailta ja sellainen kirje joka ei ole vain sitä kuivaa sontaa mitä tavallisesti virastoissa ja työpaikoilla kirjeet on että jaari jaari jaari.
Ainakin meillä tulee sisäisestä postista kaikenlaista jonninjoutavaa ruikutusta siinä firmassa missä olen (Y-leis-ra-di-o), mutta ne on enimmäkseen sähköposteja ne jaaritukset ja jotain organisaatio-asioita ja muuta mieletöntä; aina samaa että vali vali vali, jos ette ole kunnolla niin lennätte kärsä edellä pihalle ja sitä rataa.
Tai että ei saa laittaa jouluvaloja autopistokkeisiin eikä olla nuin räikeitä autonrengasyhtiön kalentereita hänen seinällä eikä leikkiä naapurikopin asukin kanssa vaahtosammuttajalla WOW:ta toimistokäytävällä vaikka kuinka kiinnostaisi jne. Että vähänkö innostaa semmoinen panettelu! Varsinkin kun harrastukset pitäisi olla yksityis-asia!
Tosin joskus voi joskus olla kirje-aihe joku positiivinen, että on pikkujoulut hip hei, mutta se pitää maksaa itse ja monet ei edes halua syödä jouluruokaa ennen kuin vasta jouluna.
Miltä se aattona maistuu jos sitä on puoli vuotta holannut naamaansa pikkujouluissa ja muualla. Ei miltään! Sanoohan sen järki! Ihme porukkaa ettei meno jakoon sellainen perus-asia heillä.
Luin jostain että teillä on siellä Japanin Parlamentissa ylähuone ja alahuone. Minusta se on järkevä ratkaisu. Vanhoilla ihmisillä on usein kylmä ja lämpö kun nousee ylös, niin se ylähuone on lämpimämpi, että teillä on varmasti vanhukset siellä, ja nuoret parlamentikot jotka on kuumaverisiä ja tarvitsee jäitä hattuun niin niille sitten holotnampi alakerta. Ja huonopolvisille on varmaankin hissi sinne yläkertaan.
Suomen Parlamentissa (jonka nimi on eduskunta) muistaakseni on tai ainakin ennen oli sellainen paternoster-hissi jossa ei ole ovia, vaan sinne pitää loikata kuin Neuvostoliittolainen Länsi-pyrkyri ja tulla ketterästi pois, ettei jää pää väliin ja katkea hänestä irti. Olisi surullisen-kuuluisaa jos olisi pääministeri ilman päätä! Tai eikun siis tragikoomista, tarkoitin.
Tylsä nimi on minusta se ”Eduskunta”. Paljon hauskempi on minusta teidän parlamentin nimi ”Kokkai”. Mutta siitä en puhu mitään että sana ”kunnianarvoisa” on japaninkielellä ”kakka” kun meillä se on ihan muu asia. Älkää kysykö siitä lisää. (Ei kannata.)
Venäjän parlamentin nimi on Duuma, ja se on minusta myös hauska nimi. En tiedä sanotaanko sen jäseniä duumareiksi. Venäläiset sanoo suomalaisia että tsuhna, tsuhna. Se kuulostaa minusta vähän hiljaisen pierun ääneltä mutta en tiedä tarkoittaako se sitä.
Kun ajattelee niin Japani on aika lähellä Suomea, vain Venäjä mollottaa siinä välissä. Eipähän tule ainakaan rajatappeluita suomalaisten ja japanilaisten välillä heh heh. (Vitsi vitsi, ei pidä suuttua.)
Kyynärpää on outo, kun jos sen satuttaa niin ainakin minulla ja toisilla täällä meillä sattuu tosi imakasti, on niin kuin saisi sähköiskun! Onko teillä Japanin Parlamentissa se sama? Meillä sanotaan siitä kun sen täräyttää, että ”osui itkusuoneen”. Oikeasti ei ole olemassa itkusuonea vaan kyynelkanavat ja virtsanjohdin.
Moni kiroaa katkerasti kun se itkusuoni osuu, enkä yhtään ihmettele! Suomen kielessä onkin niin kätevät kirosanat, että Suomessa ruotsinkielisetkin kiroavat suomenkielellä kun muuten ne kuulostavat ihan nyinnyiltä itsestäänkin. Kertoi ruotsinkielinen sen itse mulle, selvin päin.
Suomen parlamentissa on sauna. Onko teillä siellä Japanin parlamentissa sauna?
Täällä meidän yhtiössä myös on sauna, mutta siellä pestään vain Johtajan vieraita, muut likaiset pitää että peseytyvät kotona. (Ja huuhtovat.)
Minä olen käynyt Japanissa. Siellä oli sellaisia hillomunkkeja joissa olikin sisällä hernekeittoa, ja sitten oli sellaista käynyttä papulimaa joka haisi pahalle. Sen nimi oli kait Natto. Mutta ei se mitään, kyllä täälläkin turisteja huijataan ja hulluuksissaan ostavat noitarumpuja jotka ei ole aitoja vaan joku jätkä on vaan tehnyt, sen sisko piirrellyt jotain kuvioita omasta päästä, ei pysty noitumaan sillä rummulla vaikka miten yrittäisi. (Takaan 100% kun olen kokeillut.) Eikä tosiaan ole hävi ääni siinä.
Kohta täytyy ruveta lopettelemaan tässä.
Näin tv-ohjelmassa hirmu isoja rapuja, varmaan metri kaksikymmentä senttiä jalat niillä ja metriset sakset ja se keskiosa aika ison matkatelevision kokoinen. Sanoi se ohjelman kuuluttaja että ”japanilaisia rantarapuja”. Jösses sanoi kaikki jotka näki sen. Kyllä tulisi rannalta meikä-pojille äkkilähtö ja naiset tietysti kirkuisi aivan suoraa huutoa. (Se on ihme miten paha ääni naisista voi joskus lähteä, onko teillä ihan sama?)
Mitä tarkoittaa Kyomitsu tai Kyoritsu tai joku semmoinen? Oli joku loota missä luki niin, jäi mieleen ja mietin sitä monesti että mitähän se tarkoittaa.
Ja vielä tuli mieleen että Japanissa kun meni kauppaan niin myyjä aina rääkäisi että ”Irasshaimase!” ja meinasin saada kammiovärinän joka kerta kun se niin säikäytti. Liian reippaat myyjät on teillä minusta. Ja kalat; liian reipas kala on semmoinen hirmuinen hai, ja se myrkkykala mitä syötte. Täällä joutuisi putkaan jos möisi sitä. Eikä voi mitä hyvänsä sieniäkään kasvatella kun voi mennä pää sekaisin ja vaikka kuolla, tai vähintään tulla yrjö olo. Mutta karjalanpiirakat on tosi hyviä, ja kaakao kun on kohmeessa.
Mutta!
Toivotan teille hilpeitä aikoja siellä Japanin Parlamentissa ja paljon terveisiä kaikilta täällä. Juuri nyt ei ole erityisen hääviä, mutta kyllä se vähän paranee kun alkaa taas päivät valkenemaan, paitsi sitten tulee itikat ja jotkut junnaa mopoilla korttelirallia niin että meinaa tulla hulluksi kertakaikkiaan!
Ihanin terveisin,
M.K.
Jos olisi kukko - ja muita
Kommentoi 11 Lue kommentitJos olisi kukko, niin pitäisi huutaa heti aamusta.
Mutta tietenkin se olisi hyvä silloin, milloin on pahalla päällä jo heti aamusta, kun saisi viran puolesta kovalla äänellä huutaa niin kuin kapiaiset ja poliisit, ja nosturinkuljettaja joka aikoo virtsata nosturikopin ovesta, kun ei ole pottaa eikä työn takia ehdi kavuta alas. (Kukko voi virtsata milloin haluaa, mutta pitää varoa jalkaa nostaessa ettei kaadu kyljelleen, kun kukko on aika yläpainotteinen ja tikkujalat vain, hänellä.)
Jos pitäisi koko päivän keittämätöntä pussihernettä kielen ja kitalaen välissä, niin olisi vaikea puhua - etenkään sanoja joissa on äl ja ii peräkkäin - ja joutuisi nielemään paljon sylkeä, ja voisi tulla useita röyhtäisyjä myöhemmin.
Mutta oppisi mielenmalttia ja saisi todella hyvän käsityksen siitä, miltä keittämätön pussiherne päivän aikana maistuu hänestä itsestään.
Jos ostaisi öljy-yhtiön ylijäämävarastosta peltitynnyreitä ja VR:n ylijäämävarastosta ratapölkkyjä, ratakiskoa ja sentin paksuista teräslevyä ja kirkon ylijäämävarastosta valtavia kirkonkelloja, ja Nokian rengastehtaan ylijäämä- ja kierrätysvarastosta vanhoja autonrenkaita ja isoja laakereita, niin voisi rakentaa ratakiskosta rakenteet ja polttoleikata teräslevystä ”roottorisiivet” ja torvea soittavat enkelit valtavaan, kymmenen metriä korkeaan ”enkelihimmelitorniin”, jota hyvin laakeroidun roottorin avulla pyörittäisi kuumuus, kun polttaisi niissä tynnyreissä kuorma-autolastikaupalla autonrenkaita, ja aina enkelin osuessa kirkonkellon kohdalle enkelin pitelemä ratakisko kumauttaisi sitä kelloa, niin että kipinät lentäisivät ja kymmenen kilometrin päästä kuulisi jo sen enkelihimmelin.
Mutta tietenkin ne enkelit olisi renkaidenpolttosavusta ihan pikimustia - vaan eipä se ole vitivalkoinen teidänkään sielunne - pitäkäähän mielessä että tontut ovat jo liikkeellä taas!
Jos olisi syntynyt sellaisessa maassa missä guacamole on ihan tavallinen sana, ja missä on metsässä värikkäitä ja kuolettava-puruisia käärmeitä, niin varmaan sitä pelkäisi ihan tavallista perunaa.
Mutta suomalaiset lohduttaisi että se on peruna vaan. Että parasta tottua niihin; täällä ei oikeastaan syödä paljon muuta. (Paitsi miehet makkaraa ja naiset parsakaalia ja muuta pahaa.)
Jos meinaa kompastua kadulla, niin katsoo taakseen siihen kohtaan mihin meinasi kompastua, ikään kuin osoittaakseen muille ettei ole itsestä ja omasta kömpelyydestä kiinni se kompastuminen, vaan oli infrastruktuurissa selkeästi joku asiaankuulumaton kolo tai tappi.
Mutta saattaa ne muut silti ajatella että oli kyllä siitä itsestä & sen kömpelyydestä kiinni se kompastuminen, että ei ollut niin iso se infrastruktuurin anomalia että se selittäisi sen kompastumisen täysin. Että seli seli seli.
Jos väittäisi että on ulkomaalainen vaikka ei ole, niin saisi liiton miehet kimppuunsa kerta ei oikeasti olisi yhtään ulkomaalainen.
Mutta naiset keikistelisivät ja hymyilisivät maireasti ja kuiskuttelisivat toisilleen että ”se on kuulemma ulkomaalainen” ja konsulentit tarjoaisivat enemmän maistiaisia kuin muille asiakkaille, vientikaupan toivossa; kyynärpäällä työntäisi konsulentti muiden asiakkaiden hamuavia käsiä sivummalle ja yrittäisi polkea korkokengällä niiden jalkaterille, mutta itseä se kehottaisi että ”se ottaa lisää vaan, syöpi vaikka kaksin käsin!”
Jos alkaisi kokouksessa - aina kun joku yrittää sanoa vain sanankin - soittaa huuliharppua ihan mielipuolisen kovaa, hengittäen sisään ja ulos täysillä niin että ihan olisi naama punaisena ja melkein kuumana huutaisi se huuliharppu, niin lentäisi aika äkkiä kokouksesta ulos.
Mutta sitten voisi tehdä mitä haluaa; juoda automaatista litrakaupalla Coca-colaa, raapia itseä, kaivaa nenää, tehdä sanomalehdestä sellaisen hatun kuten ennen aikaan tai joissakin elokuvissa maalausremontin tekijät, tehdä kemiallisia kokeita lääkekaapin aineilla, tehdä paperiliimasta ja kivikovaksi kuivaneesta sitruunasta ja pumpulista lampaan jolle tulitikkujalat, ym ym.
Jos olisi makkara, niin saisi pelätä henkensä puolesta missä vain miehiä on.
Mutta jos olisi naisia niin saisikin pelätä parsakaali ja muu pahanmakuinen.
Jos olisi huulirasvapatrulli, joka tarkastaisi, että pakkaskelillä ja ahavassa on mukana huulirasva, niin monen huuli ei rohtuisi ja halkeilisi vaikka mitkä kelit.
Mutta jos tulisi yli-innokkaaksi se patrulli ja kumoaisi naisten käsilaukut jalkakäytävälle ja kengän kärjellä potkisi tavaroita sohjossa erilleen tarkastaaksen, onko huulirasvaa vai ei, niin se kääntyisi pian itseään vastaan ja kansa alkaisi nurista ja selän takana puidea nyrkkeä niille. Ja jotkut naiset jopa kiroilisivat, täysin avoimesti!
Jos olisi käänteinen tryffelisika niin se tulisi itselle kalliiksi kun se nyysisi kaupasta tryffeleitä ja piilottelisi niitä hatelikkoon; ja se tekisi sitä, vaikka tietäisikin sydämessään että tämä on väärin.
Mutta kun siihen kiintyisi niin ei sitä haluaisi kauheasti torua, ottaisi sille vain varkausvakuutuksen joka kattaa tryffelit. Että elä sure, Aimo, kyllä vakuutus korvaa niille. Ja pakahduttaisi omaa sydäntä miten kiitollisena se hymyilisi, silmät liikutuksesta kosteina.
Toivoo:
mk
Kuuntelemalla koettuna sama
- ‹ edellinen
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- 11
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syötearkisto
- 2010 (9)
suosituimmat
-
Luettelo joistakin (vain 12 kpl) naisten räikeimmistä virheista Valtiolle
"... Nainen painaa aina omasta mielestään muutaman kilon liikaa. Ja jos onnistuu laihduttamaan ne, niin silti painaa mielestään muutaman kilon liikaa. Siksi on onni ettei se onnistu laihduttumaan ikinä kunnolla, koska muuten lopulta näivettyisi se, ja sitten ei olisi kyllä vakuutusyhtiö iloinen! Valtavat näivetys-maksut heille! Että alahan pulittaa, kapitalisti-sika! ..."
-
Haasteista naisien itsen-kehittämisessä
"...Myös hermojen pitäminen naiselle ongelma, monesti. Jos sanoo naiselle että ”istu siinä” niin varmaan ei istu kauan, vaan lähtee kuleksimaan! Saati että olisi pajattamatta samalla...."
-
Ajatuksia tekosyyllittömille
"...Tilasin internetistä super-imukupin. Kokeilin, että mihin kaikkeen tarttuu semmoinen. Uskomattomasti toimi kuten mainoksessa! Sitten päätin kokeilla että tarttuuko ihmisessä mihin kohtiin. En halua keskustella asiasta, että mihin tarttuu ja mihin ei, mutta..."
kommentoiduimmat
Normaalien kysymyksiä juristille, lääkärille, mellunmäkeläisille, jne
"...Kun hyvä haltija sanoo että saat kolme toivomusta, niin miksi ne ei ikinä toivo ekaksi lisää toivomuksia, vaikka loputtomasti, että olis niin kuin toivomusten kausikortti sillä..."
Blogit 88 13
Käsilaukku!
"Ja naiset kun ovat vähän niin kuin pulut, että ne mielellään puuhailevat juttuja porukassa ja tykkäävät pipertää yhdessä, niin tästä olisi oma etunsa: kolmen neljän naisen käsilaukusta saisi tällä tekniikalla jo varsin mukiinmenevän teltta-asumuksen, ja mikäpä estäisi tekemästä sinne vaikka..."
Blogit 245 11
Ajatuksia tekosyyllittömille
"...Tilasin internetistä super-imukupin. Kokeilin, että mihin kaikkeen tarttuu semmoinen. Uskomattomasti toimi kuten mainoksessa! Sitten päätin kokeilla että tarttuuko ihmisessä mihin kohtiin. En halua keskustella asiasta, että mihin tarttuu ja mihin ei, mutta..."
Blogit 407 8