Yes jengi. Jo hiljeni emäntä adressilla. Loppui raittiushössötys.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen halusi taannoin, että kansa raitistuisi. Että Suomen kansa vähentäisi alkoholin kulutusta. No huh huh. Mikä toive. Miten kehtasi haluta?! Onneksi ministeri hiljennettiin nopeasti. Loppui tädin raittiushössötys lyhyeen. Ei löytynyt tukijoita Päiville.

Päivi halusi lyhentää ravintoloiden aukioloaikoja muutamalla tunnilla, koska pikkutuntien anniskelu aiheuttaa muka ongelmia. Suomalainen heiluu kännissä turuilla ja toreilla ja mätkii tosia. Kotiin päästyään jatkaa luultavasti perheen mätkimistä.

Räsänen uskoo, että anniskeluajan lyhentäminen vähentäisi näitä tuuppimisia ja pahoinpitelyjä. Tämä taas helpottaisi poliisien työtä. Poliisien voimavarat voitaisiin keskittää sinne missä on isompia ongelmia.

Päivi sai ehdotuksensa jälkeen ihmiset älähtämään. Muutamassa päivässä oli Päivin ehdotusta vastustavan ja hänen eroaan vaativan adressin allekirjoittanut lähes viisikymmentätuhatta kansalaista.

Adressi oli siis niin yes-toimintaa! Viiskyttuhatta nimeä puolustamassa aikuisten oikeutta juoda aamuun asti. Mahtavaa kansalaisaktivismia. Adressi toimi. 

Äkkiseltään tuli mieleen, että olishan se hienoa saada viiskyttuhatta nimeä muutamassa päivässä adressiin, jossa vaaditaan vaikka pienille lapsille lyhyempiä hoitopäiviä – oikeutta siihen, että hoidossa ei tarvitse olla 10 tuntia päivässä. Vanhempi voisi hakea lapsen hoidosta kun kahdeksan tuntia tulee täyteen, että työnantajat ja yhteiskunta arvostaisi lapsia niin, että se olisi mahdollisista. Että tahtotila olisi lasten puolella.

No, tuo oli tuollainen höpsö ajatus vaan. Vähän lapsellinen. Pikku asioita sen rinnalla, että aikuisten juoma-aikaa ravintolassa ehdotetaan lyhennettäväksi muutamalla tunnilla.  Ehdotus maltillisemmasta juomisesta on pöyristyttävä. Riittää kun menee Tallinnan lautoille tai Ruotsin laivoille niin näkee miksi juomista ei saa vähentää – meno on kerrassaan viehättävää. Ja sen perinteen siirtämistä lapsille ei saa mikään eikä kukaan päivi uhata. Kauheaahan se olisi, jos suomalaiset heiluisivat täällä selvin päin ja kailottaisivat pöhnättömän elämän ihanuutta? Ihan tyhmä ajatus.

Pieni pelko tässä on perseessä. Päivi ei nimittäin ole ainoa taho, joka raitistumisesta vouhottaa. Viime aikoina ovat kaiken maailman julkkikset ruvenneet lehdissä avautumaan ja kertoilleet olleensa ilman alkoholia jo vuosia. Ovat oikein kehuneet raittiin elämän maistuvan paremmalta ihan raakana. Ja höpö höpö.

Oikeesti on niin, että ne, jotka ei juo, haaveilee, et ne jois. Koska sit ne vois haaveilla pahasta olosta, pöhnästä, krapulapäivistä, oksentelusta, tappelemisesta, riitaisista liitoista, vaikeuksista töissä, illoista joista ei muista mitään. Kaikesta ihanasta.